Suorittajasta sallijaksi – itsemyötätunto arjessa

Meillä suomalaisilla on taipumus ihailla sitkeyttä ja periksiantamattomuutta. Pusketaan eteenpäin hammasta purren, vaikka miten väsyttäisi ja ärsyttäisi. Erityisesti tunnolliset suorittajat ja yrittäjät asettavat itselleen rimoja, jotka ovat realistisesti aivan liian korkealla. Kun sitten emme pystykään täydellisyyteen, sisäinen kriitikkomme herää ja alkaa syyttää meitä laiskuudesta tai huonoudesta.

Mutta mitä jos piiskaamisen sijaan kokeilisitkin jotain aivan muuta? Mitä jos opettelisit itsemyötätuntoa?

Mitä itsemyötätunto EI ole?

Sana itsemyötätunto saattaa herättää vastustusta. Se sekoitetaan usein itsesääliin, laiskuuteen tai siihen, että "annetaan periksi ja jäädään sohvalle makaamaan".

Todellisuudessa kyse on aivan päinvastaisesta. Itsemyötätunto on rohkeutta kohdata omat vaikeudet ja väsymys ymmärtävästi. Se on sen tosiasian hyväksymistä, että olet ihminen – et robotti. Ja ovathan pienet kauppojen ruokarobotitkin yöt latauksessa. Et voi olla joka päivä sataprosenttisen tehokas, energinen ja virheetön. Kun kohtaat epäonnistumisen tai uupumuksen lempeydellä soimaamisen sijaan, palaudut ja keräät voimasi tutkitusti nopeammin.

Miten puhut itsellesi, kun kukaan ei kuule?

Helpoin tapa hahmottaa omaa itsemyötätunnon tasoa on tarkkailla omaa sisäistä ääntään. Mitä sanot itsellesi silloin, kun teet virheen, kalenteri menee solmuun tai et jaksa lähteä suunnitellulle lenkille? Onko puheesi kannustavaa vai sellaista, mitä et ikinä sanoisi ääneen kenellekään toiselle? Kokeile tätä pientä testiä: Kun huomaat olevasi umpikujassa tai soimaavasi itseäsi, pysähdy ja mieti: Mitä sanoisin puolisolleni tai parhaalle ystävälleni jos hänellä olisi sama tilanne?

Tuskin sanoisit, että "oletpa laiska ja saamaton". Sanoisitko ennemmin: "Olet tehnyt parhaasi, nyt olet selvästi väsynyt ja ansaitset lepoa." 

Miksi siis ansaitsisit itseltäsi huonompaa kohtelua kuin puolisosi tai ystäväsi?

Salliminen on tietoinen valinta

Suorittamisesta sallimiseen siirtyminen vaatii harjoittelua. Se tarkoittaa sitä, että annat itsellesi luvan:

• Olla väsynyt ilman, että sinun tarvitsee selitellä sitä kenellekään.
• Jättää asioita kesken, jos voimat eivät riitä. Niitä voi kyllä jatkaa myöhemmin.
• Pyytää apua ennen kuin olet aivan loppu.

Lyhytterapiassa yksi tärkeimmistä teemoista on usein juuri tämän sisäisen kriitikon kesyttäminen. Kun tulet vastaanotolle, emme etsi keinoja, joilla voisit suorittaa arkeasi vielä vähän tehokkaammin. Päinvastoin – opettelemme laskemaan rimaa sille tasolle, jossa elämä tuntuu taas elämisen arvoiselta ja hengittäminen on kevyempää. Opettelemme yhdessä olemaan oman itsesi puolella, emme itseäsi vastaan.

Pohdi tänään: Missä asiassa voisit tänään olla itsellesi hieman armollisempi ja antaa luvan vain olla?

Jos huomaat, että vaatimukset itseäsi kohtaan ovat kasvaneet liian suuriksi ja kaipaat ulkopuolista, ammatillista tukea ajatustesi purkamiseen, ota rohkeasti yhteyttä.